Viimeinen voitelu

Niinhän siinä sitten kävi, ettei blogille oikein ollut aikaa opiskelun, harjoittelujen, töiden ja muun elämän ohessa. Kerron nyt kuitenkin muutamalla sanalla miten opintojen kanssa lopulta kävi.

Kevälukukautena 2019 suoritin viidestä jäljellä olevasta kurssista kolme. Maa- ja kalliorakentamisen kurssi olisi viimeisenä ohjelmassa jouluna. Muutama ryhmäläisistäni oli suorittanut LVISA:n edellisenä kesänä CampusOnlinen kautta ja saanut korvattua sillä pakollisen talotekniikkakurssin. Tuo talotekniikka olisi jäänyt roikkumaan seuraavalle keväälle ainoana jäljellä olevana kurssina, joten tietysti otin sen kesälle. Huhtikuusta tein harjoittelua kurssien ohella kesäkuulle asti, jonka jälkeen jatkoin viimeisellä harjoittelulla elokuulle.

Opinnäytetyötä oli tarkoitus aloitella toukokuussa, mutta jotenkin kummasti se vain siirtyi aina eteenpäin. Viimeisen harjoittelun jälkeen aloin tosissaan suunnitella opparia, mutta ei siitä töiden ohella meinannut mitään tulla kun vuorokausista loppuivat tunnit kesken. Syyskuun tein töitä ja lokakuusta jäin vapaalle opparia ihmettelemään. Kyllä se sieltä sitten valmistui, kun oli pakko alkaa kirjoittamaan.

Marras-joulukuussa oli viimeisen kurssin aika. Hieman yllättäen tuo maa- ja kalliorakentamisen kurssi oli yksi opintojen mielenkiintoisimmista kursseista. Harmi, että kurssi oli vain lyhyt pintaraapaisu aiheeseen.

Siinä se sitten oli: viisi lukukautta ja rakennusmestarin paperit kourassa. Ei huono. Alunperin olin varautunut normaalin 3,5 vuoteen, mutta väljät lukkarit ja oma viitseliäisyys mahdollistivat nopean valmistumisen 2,5 vuodessa. Suosittelen tätä taktiikkaa lämpimästi. En koe jääneeni paitsi mistään oleellisesta opiskelijakulttuurin osasta, sillä bileitä, approja, rastikierroksia, opiskelijayhdistyskokouksia, tuutorointia ja muuta mukavaa mahtui myös oman nopean etenemistahtini joukkoon hyvin.

Missä olen nyt? Marraskuusta 2019 lähtien olen työskennellyt kokopäiväisesti tuotantoinsinöörinä rakennusliikkeessä ja palannut normaaliin arkeen vapaa-ajallani. Alkuun oli hassua, ettei tarvinnut miettiä mitään kouluhommia, mutta siihenkin tottui. Nopeasti.

Onnea valitsemallenne uralle!

Joululahjaksi toivon noppia

Kesä ehti jo kääntyä syksyksi ja syksy talveksi, ja vasta nyt on aikaa blogille. Toukokuusta elokuun loppuun olin siis harjoittelussa/kesätöissä työmaainsinöörinä puukerrostalotyömaalla. Betonitöitä oli mielenkiintoista seurata ja opin paljon maanrakennustöistä, perustuksista ja raudoituksista. Alkusyksystä alkoivat tilaelementtien asennustyöt ja ensimmäinen talo onkin jo pystyssä ja toista asennetaan parhaillaan.

Elo-syyskuun vaihteessa koulu jatkui tuutorihommilla. Otimme noin 50 fuksia vastaan ja kierrätimme heitä Turun keskustassa parina iltana. Keskiviikkona aloitimme pubikierroksella ja torstaina jatkettiin raksaolympialaisilla. Perjantaina aamulla suuntana oli Rymättylä ja illemmalla taas ryhmäytymistä opiskelijayhdistysten järjestämässä saunaillassa Ruissalossa. Tuutorointi on ollut hieno kokemus ja olen päässyt tutustumaan moniin uusiin upeisiin ihmisiin. Suosittelen tuutorointia vahvasti kaikille vähänkään sosiaalisille henkilöille.

Omat opiskeluni ovat edistyneet hieman edellä aikataulusta ja syksyllekin otin useamman ylimääräisen kurssin vauhdittaakseni opintoja ja saadakseni kolmannen vuoden syksyä hieman kevyemmäksi. Takki alkaa kyllä olemaan melko tyhjä kun on vetänyt täysillä melkein vuoden näiden opintojen parissa. Ehkäpä keväällä voisi ottaa hieman iisimmin.

Tähän syksyyn on mahtunut kymmenen kurssia: geotekniikka, teräsbetonirakenteet, puurakenteet, betonitekniikka, kustannuslaskenta ja lujuusoppi, sekä ylimääräisinä excel-kurssi, englannin jatkokurssi, pien- ja kerrostalorakentaminen ja liike- ja teollisuusrakentaminen. Näistä eniten vaivaa on tuottanut tuo lujari, jonka laskutehtävien ymmärtäminen vaatii kunnollista keskittymistä. Tässä vaiheessa on jäljellä enää betonitekniikan tentti ja muutama kirjallinen työ, joiden jälkeen voikin joululoma alkaa. Noppia, eli opintopisteitä, saakin varmaan odotella tammikuun puolelle, mutta oletettavasti saan 130 pistettä jo rikki.

Muu opiskelijakulttuuri on alkusyksyn jäkeen jäänyt hieman vähemmälle, mutta on sitä ne pakolliset Astinit, Funktiot, Tursajaiset, Trokaukset, Aurasoudut ja Raksaristeilyt käyty kokemassa. Vielä on tarkoituksena ensi viikolla ulkoiluttaa haalareita Helsingissä fuksien kanssa, sillä kunnon tuutoreitahan tässä ollaan ja pienille simasuille pitää esitellä myös muiden kaupunkien elämää.

Kevätlukukausi lusittu

Kevätlukukausi on jo ohi, ja se olikin sen verran työntäytteinen, että blogin kirjoittaminen jäi pahasti kouluhommien jalkoihin. Olen laskeskellut, että päälle 70 noppaa tulee ensimmäiseltä vuodelta kerättyä, joten rauhallisin mielin voi syksyllä jatkaa. Valmistuminen tulee aikaistumaan tällä tahdilla ainakin sen puoli vuotta.

Tähän kevääseen mahtui perusopintojen lisäksi useampi ammattiainekurssi. Omana kurssina meillä oli tuotanto- ja menetelmätekniikka, jonka kanssa samankaltaisia olivat kakkosten puolelta otetut työmaasuunnittelu, tehtäväsuunnittelu ja aikataulusuunnittelu. Kurssit täydensivät hyvin toisiaan ja näiden jälkeen onkin mukavampi mennä ekaan harjoittelluun. Hankalin kurssi oli mielestäni statiikka, sillä sen laskuissa tekee helposti pieniä virheitä, vaikka laskut itsessään eivät vaikeita olekaan. Myös rakennusfysiikka asetti omia haasteita, mutta ne tulivat lähinnä kurssin toteutukseen liittyvistä seikoista, eikä niinkään sen sisällöstä. Molemmista kursseista sain kuitenkin hyvät arvosanat, eli jollain tasolla se sisältö tuli painettua mieleen.

Toukokuusta elokuuhun olenkin sitten töissä ja suoritan samalla työnjohtoharjoittelua. Harjoittelupaikan hankkiminen ei ilman suhteita ole itsestäänselvyys, joten heti tammikuussa kannattaa olla hereillä hakemusten kanssa ja käydä juttelemassa rekrytilaisuuksissa ständeillä eri yritysten edustajien kanssa. Itse löysin ja sain paikkani olemalla aktiivinen ja käymällä muutamassa rekrytilaisuudessa, joten suosittelen sitä tapaa myös muille. Suurin osa lähetetyistä hakemuksista ei koskaan poikinut vastausta, tai sitten kielteinen vastaus tuli todella myöhään. Opettajilta on tullut välitettynä sähköposteja avoimista paikoista rakennusalan opiskelijoille toukokuun alkuun asti, joten hyvin todennäköisesti jokainen opiskelija löytää ainakin harjoittelun ajaksi töitä. Valitettavasti harjoittelut Varsinais-Suomen alueella ovat pääasiassa palkattomia, vaikka sen jälkeisestä kesätyöstä sitten saisikin palkkaa. Kannattaa siis tämäkin asia ottaa huomioon hakiessa, sekä ennen kuin hyväksyy sopparin.

Kesällä yritän kirjoitella työmaan aloitukseen liittyvistä asioista. Kohde on milenkiintoinen, sillä siellä rakennetaan pienpuukerrostaloja moduuleina. Kunhan parkkihalli saadaan valettua, niin moduulirakentaminen alkaa. Hallissa tosin menee ainakin elokuulle, mutta seuraan kohteen rakentumista myös syksyllä.

Ensimmäinen lukukausi paketissa

Ensimmäinen lukukausi oli mielestäni rento ja helppo, ja siihen olisi helposti saanut lisättyä vapaavalintaisia kursseja, mikäli olisi sen heti syyskuussa hoksannut tehdä. Tästä viisastuneena aionkin keväällä käydä kakkosten puolelta useamman kurssin pois alta. Loppuvuoden tentit menivät omalla painollaan, eikä mikään kurssi aiheuttanut sydämentykytyksiä. Tästä on hyvä jatkaa keväälle!

Säätöä

Halloween kurkkaa jo nurkan takaa ja niin myös teemabileet. Osallistuin ensimmäisiin sitseihini ja tykkäsin sitsaamisesta todella paljon. Kurkku laulettiin kuivaksi ja nauruhermot olivat koetuksella. Naamiasteema oli hauska ja kaikki sitsaajat olivat panostaneet enemmän tai vähemmän. Jatkoilla säädettiin vielä lisää ja yritettiin pulttien ja mutterien avulla pariutua sopivien kanditaattien kanssa.

Koulun osalta viikko oli rauhallinen, eikä millään tunneilla tehty mitään maata mullistavaa. Exceliä, työturvallisuutta, esiintymistaitoja, yhtälöitä, talonrakennusta, mittaustekniikkaa ja venäjän numeroita. Niistä oli tämä viikko tehty.

Syysloma

Syysloma saapui ja keskeytti opiskelurutiinin täysin. Itsenäisen opiskelun viikko olisi voinut onnistua paremminkin pitämällä kiinni suunnittelemastani aikataulusta. Nyt viikko hurahti ohi laiskotellessa, mikä kostautuu tulevina viikkoina palautusten kasautuessa. Täytyy yrittää pitää kiinni itselleen asetetuista deadlineista, jotta paniikki pysyy hallinnassa.

Ei viikko kuitenkaan valunut täysin hukkaan, sillä sain vietyä projektipajan eri työvaiheita hyvin eteenpäin. Myös Archicad-sovellusta tuli pyöriteltyä useampaan otteeseen ja harjoiteltua eri juttuja youtuben ja googlen avustamana.

Toki lomalla saa myös huokaista vähän ja ladata akkuja loppuvuoden tarpeisiin. Vielä on jäljellä hieman päälle kuutisen viikkoa syksyn kursseja, jonka jälkeen koittaa joulutauko.

Projektipaja

Syyskuun alussa alkoivat projektipajat kaikilla Sepänkadun ykkösillä. Kaikki aloittaneet jaettiin noin 14 opiskelijan sekaryhmiin ja jokaiselle ryhmälle annettiin oma toimeksianto. Meidän ryhmämme tehtävänä oli järjestää ekskursio Helsinkiin kiertotalouteen jollain tavalla liittyviin yrityksiin. Lisäksi tarkoituksena on tehdä ekskursiosta video toimeksiantajalle sekä toteuttaa pajaesitys tuomareiden arvosteltavaksi.

Toimeksiantomme on ollut mielenkiintoinen ja sopivan haasteellinen toteuttaa. Ryhmämme yhteistyö on toiminut ja olemme pystyneet toimimaan aikataulun asettamissa raameissa. Saimme sovittua yritysvierailut ilman ongelmia ja ekskursiolle lähti mukaan hyvä määrä opiskelijoita. Kuvaukset toteutettin hallitusti ja seuraavaksi on tarkoitus lähteä purkamaan materiaalia käsikirjoituksen mukaiselle storyboardille editointia varten.

Olen kuullut paljon negatiivista palautetta projektipajasta, mutta itse olen pitänyt tästä systeemistä. Toki toimeksiantomme on ollut mielekäs ja siten kiinnostus on pysynyt koko ajan yllä. Oma asenne on myös tärkeä pitää kohdillaan vaikkei projekti aina tuntuisikaan omimmalta jutulta. Ei sitä työelämässäkään voi kuoria vain kermoja päältä.