Viimeinen voitelu

Niinhän siinä sitten kävi, ettei blogille oikein ollut aikaa opiskelun, harjoittelujen, töiden ja muun elämän ohessa. Kerron nyt kuitenkin muutamalla sanalla miten opintojen kanssa lopulta kävi.

Kevälukukautena 2019 suoritin viidestä jäljellä olevasta kurssista kolme. Maa- ja kalliorakentamisen kurssi olisi viimeisenä ohjelmassa jouluna. Muutama ryhmäläisistäni oli suorittanut LVISA:n edellisenä kesänä CampusOnlinen kautta ja saanut korvattua sillä pakollisen talotekniikkakurssin. Tuo talotekniikka olisi jäänyt roikkumaan seuraavalle keväälle ainoana jäljellä olevana kurssina, joten tietysti otin sen kesälle. Huhtikuusta tein harjoittelua kurssien ohella kesäkuulle asti, jonka jälkeen jatkoin viimeisellä harjoittelulla elokuulle.

Opinnäytetyötä oli tarkoitus aloitella toukokuussa, mutta jotenkin kummasti se vain siirtyi aina eteenpäin. Viimeisen harjoittelun jälkeen aloin tosissaan suunnitella opparia, mutta ei siitä töiden ohella meinannut mitään tulla kun vuorokausista loppuivat tunnit kesken. Syyskuun tein töitä ja lokakuusta jäin vapaalle opparia ihmettelemään. Kyllä se sieltä sitten valmistui, kun oli pakko alkaa kirjoittamaan.

Marras-joulukuussa oli viimeisen kurssin aika. Hieman yllättäen tuo maa- ja kalliorakentamisen kurssi oli yksi opintojen mielenkiintoisimmista kursseista. Harmi, että kurssi oli vain lyhyt pintaraapaisu aiheeseen.

Siinä se sitten oli: viisi lukukautta ja rakennusmestarin paperit kourassa. Ei huono. Alunperin olin varautunut normaalin 3,5 vuoteen, mutta väljät lukkarit ja oma viitseliäisyys mahdollistivat nopean valmistumisen 2,5 vuodessa. Suosittelen tätä taktiikkaa lämpimästi. En koe jääneeni paitsi mistään oleellisesta opiskelijakulttuurin osasta, sillä bileitä, approja, rastikierroksia, opiskelijayhdistyskokouksia, tuutorointia ja muuta mukavaa mahtui myös oman nopean etenemistahtini joukkoon hyvin.

Missä olen nyt? Marraskuusta 2019 lähtien olen työskennellyt kokopäiväisesti tuotantoinsinöörinä rakennusliikkeessä ja palannut normaaliin arkeen vapaa-ajallani. Alkuun oli hassua, ettei tarvinnut miettiä mitään kouluhommia, mutta siihenkin tottui. Nopeasti.

Onnea valitsemallenne uralle!